Pöööö! :)
Kuten tosta otsikostaki voi päätellä,aijon kirjottaa ihastumisesta ja millasta se on mun mielestä ja omnomn kaikkea, koska ihastuminen on varmaan maailman yksi suloisimmista tunteista.
Ensinnäkin,uskon ihastumiseen ensisilmäyksellä,EN rakkauteen ensisilmäyksellä. Ihminen voi ihastua heti ihmisen olemukseen ja ulkonäköön, (nimim.kokemusta on :D) mutta ei silti tiiä siitä ihmisestä mitään. Ei sellainen voi olla rakkautta? Ihmiseen pitää tutustua ja tuntea se, millainen se on. Rakastua siihen ihmiseen ja sen ajatuksiin ja kaikkeen siinä ihmisessä, eikä vain ulkokuoreen ja ennakkokäsityksiin.
Olen ite ihastunu liian monta kertaa ulkokuoren ja ennakkokäsityksien perusteella. Lopulta se on vaan päättynyt mun pahaan oloon kun se ihminen paljastuukin hirveäksi urpoksi. Mutta se ei toki tarkoita sitä,etteikö sellaisia sisäisesti- ja ulkoisesti kauniita ihmisiä olisi olemassa,heitä on vain vaikeampi löytää. Musta rakkauden kuuluukin olla sellaista "sokeaa" ja rakastua sen ihmisen luonteeseen ja persoonaan. Toki se on kiva kun se toinen kehuu sua kauniiksi ja sellaista, mutta se musta se on tosi kaunis ajatus että vaikka ihminen olisi sokea, niin silti sanoisi rakastaan kauniiksi. Tarkoittaen tätä itse ihmisenä. Ei ulkokuoren kauneutta, vaan sitä sisäistä kauneutta,jonka se sokeakin näkee. Toki se ulkoinenkin kauneus on harmillisen tärkeää, mutta ei sille voi mitään :) Onneksi kuitenkin moni huomaa tykästyvänsä johonkin ihmiseen joka ei ehkä ole kauneimmasta tai komeimmasta päästä, mutta on sun tukena ja ymmärtää ja tukee sua. Ja on luotettava.
Olen ite ihastunu liian monta kertaa ulkokuoren ja ennakkokäsityksien perusteella. Lopulta se on vaan päättynyt mun pahaan oloon kun se ihminen paljastuukin hirveäksi urpoksi. Mutta se ei toki tarkoita sitä,etteikö sellaisia sisäisesti- ja ulkoisesti kauniita ihmisiä olisi olemassa,heitä on vain vaikeampi löytää. Musta rakkauden kuuluukin olla sellaista "sokeaa" ja rakastua sen ihmisen luonteeseen ja persoonaan. Toki se on kiva kun se toinen kehuu sua kauniiksi ja sellaista, mutta se musta se on tosi kaunis ajatus että vaikka ihminen olisi sokea, niin silti sanoisi rakastaan kauniiksi. Tarkoittaen tätä itse ihmisenä. Ei ulkokuoren kauneutta, vaan sitä sisäistä kauneutta,jonka se sokeakin näkee. Toki se ulkoinenkin kauneus on harmillisen tärkeää, mutta ei sille voi mitään :) Onneksi kuitenkin moni huomaa tykästyvänsä johonkin ihmiseen joka ei ehkä ole kauneimmasta tai komeimmasta päästä, mutta on sun tukena ja ymmärtää ja tukee sua. Ja on luotettava.
Miltä se ihastuminen sitte tuntuu? Mulla tuntuu vatsassa aina kun olen sen lähellä, sanat menee sekaisin ja en uskalla katsoa sitä silmiin. Tuntuu jotenkin avuttomalta enkä tiiä oikein mitä tehä sen kanssa,jotten vaikuttaisi ihan tyhmältä sen silmissä.
Mutta onneksi oon oppinu nyt "vanhempana" kuitenki, että olemalla ihana oma itseni (:D:D:D) ,kaikki menee paremmin,kuin että alkaisin miellyttämään sitä ihastuksen kohdetta. Silloinhan se saisi ihan väärän kuvan musta ja millainen olen.
Tärkeintä on, että se toinen hyväksyy ja rakastaa sua sellaisena kuin sä olet, eikä yritä muuttaa sua mieleisekseen.
Ja mä kannatan sitä,että ei pidä niitä ihastumisia vaan sisällä ja kattele sieltä vierestä ku toinen on eikä tiiä mitään. Kertokaa sille,ette te siinä mitään menetä jos se ei nyt sattumoisin ollutkaan " se oikea" ja tykkää susta samallalailla kuin sä siitä. Elämä jatkuu ja uusia ihastumisia tulee. Toki se sattuu, mutta elämä on liian lyhyt siitä murehtemiseen.
Vaikka ihastuminen sisältää sitä iloa ja samalla lailla suruakin, niin se on tosi ihana tunne. Se kun on se joku jota oottaa näkevänsä ja josta joskus lopulta voi tulle sulle enemmänkin kuin pelkkä kaveri.
Herkkää,toivottavasti tästä saa jotain selvää ! Ihastukaa ja rakastukaa ja eläkää täysillä kaikkien tunteitten kanssa ! :)
.jpg)
xoxo
Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti